Kaksi ensimmäistä päivää oli kyllä täyttä vauvanhoitoa. Vikinää ja kitinää ja sitä liian tutuksi tullutta "nisärumbaa". 3-5 ensimmäistä pentua valtasivat ylemmän nisärivin, ja toiset viisi nisää jäivät jonnekin sinne alariviin löytymättömiin. Puolikin tuntia siinä meni kun asetti pennut paikalleen yksi kerrallaan - niin että ne myös tarrasivat kiinni. Piti näin minimoida rasite Kanelille, koska se herkästi sai tarpeekseen ja lähti makaamaan lattialle.
Kolmantena päivänä pennut oppivat paremmin löytämään nisiä ja tarttumaan niihin. Lisäksi Kaneli sieti paljon paremmin imettämistä ja alkoi suorastaan äidilliseksi. Jokin sillä vaan välähti, ja sitten se osasikin yhtäkkiä ilmiömäisesti itse hoitaa pentunsa! Aiempien päivien varovaiset nuolaisut muuttuivat järjestelmälliseksi puhdistamiseksi, ja neljännen päivän jälkeen pesä ei enää sotkeentunut. Nyt viisas emo myös imettää pentunsa uneen ja hiippailee sitten pesästä muualle lepäämään, noin 1,5 tunnin sykleissä.
Kymmenen minuuttia edellisen kuvan jälkeen: pennut simahtivat täysin, masut täynnä! :) Kanskukin jäi niiden kanssa nukkumaan. ';)
Kolmantena päivänä Kaneli pienen harjottelun jälkeen alkoi siirtää pentujaan olohuoneen raapimapuuhun! Paikanvaihdos olikin tervetullut, sillä en ollut nukkunut juurikaan kahtena ensimmäisenä yönä pesän ollessa makuuhuoneessa. Veimme vanhan pesän uuden paikalle kuten neuvotaan.
Vanhassa pesässä, nyt olohuoneessa. Vasemmalla on Viikari, sen vieressä mustaselkäinen Kaamos ja seuraavana Odin. Alla valkokaulainen Siru (ent. Klasu) ja tabbykuvioinen Kastanja. Otsastaan kaksivärinen Kilppari taivutti itseään tuossa aivan luonnottomasti, ja tuo koala tassussa on Harmaatassu, Grizzly. Lopulta punainen kainalossa on Tofi. :) Ainakin periaatteessa...
Kolmesta punaisesta Tofin erottaa valkoisesta kaulurista (kuvassa vasemmalla, luulisin) :), Odin oli alunperin selkeästi isoin (keskellä) mutta neljäntenä päivänä nuo kaksi muuta saavuttivat sen painon ja siitä lähtien Odinia ja Viikaria ei erota, ei niin millään! ';)Valkokaulaisen mustan pennun nimen kanssa kävi niin, että vaikka se syntyessään nimettiin Klasuksi, niin keskiviikkona isä-Lusiferin omistaja kävi katsomassa pentuja - ja useita pentueita kasvattaneena arvioi meidän pentujemme todennäköisiä sukupuolia. Ja niinhän se oli kuin pelkäsimmekin, että "Klasu" olisi todennäköisimmin tyttö. ':) Ei siitä sitten varasuunnitelman mukaisesti viitsittykään tehdä Claudiaa, vaan päädyttiin nimeen Siru. :)
Muista pennuista kaikki punaiset ja Kaamos ovat todennäköisesti poikia ja Kilppari, Siru, Grizzly ja Kastanja ovat todennäköisesti tyttöjä. (Punaisista pojista ja kilpikonnavärisestä tytöstä nämä tiedettiin jo etukäteen genetiikan perusteella - punainen väri periytyy X-kromosomissa).
Ensimmäisellä viikolla pennut useimmiten aloittivat voimistuvan kiljunnan 1,5 sekuntia pesästä ottamisen jälkeen. :) Aamulla ja illalla punnituksessa sai siis toimia nopeasti... ';) Tämä pentu harvinaisesti nukahti kädelle: *<3* ;) ;)
Kaneli pääsi vielä samana iltana pentuineen raapimapuuhun, johon se jo aamulla yritti muuttaa. Piti valita pienempi paha, kun Kaneli osoitti tyytymättömyytensä avokattoiseen pesälaatikkoonsa viemällä pennun pieneen koloon kirjoituspöydän laatikoiden alle! Laitettiin vain pahvi oviaukon alareunaan karkailujen estämiseksi, koska pennut ryömivät niin paljon ympäriinsä.
Siinä pienet ihan kellistivät Kaneli-rassukan! Ei ole helppo tehtävä kahdeksan pennun kasvattaminen, mutta hienosti emo suoriutuu ja me autamme kaikkemme mukaan. ':)
Olimme huolissamme kahdeksan pennun imetystaakasta, joten ostimme eläinkaupasta Royal Canin -emonmaidonkorviketta. Erityisesti kun sen valkokaula-mustan paino jäi 20g jälkeen muusta pentueesta eikä se joka vuorokausi saanut yli kymmentä grammaa. Tuttipulloimetys onnistui kunnollisemmin vasta loppuviikosta, mutta kyllä Tofi tuossa kuvassa ihan hyvin jo söi, kun lämmintä maitoa sen suuhun truuttasi. :)
Pennuilla on selvästi turva toisistaan, kuten silloin meidän kolmikuisissa Kanelissa ja Hunajassa huomattiin: yhdessä ne olivat koko ajan ja nukkuivat vierekkäin. Kyllä se on ehdottomasti paras ottaa kaksi kissaa kerralla, ettei uusi pentu joudu olemaan yksin! Nämäkin pennut olivat jo nyt huomattavasti rauhallisempia, kun niitä otti pesästä kaksi kerralla...Pyydän siis ihmiset, ottakaa kaksi kissaa ellei teillä ole jo muita kissoja kotona niille seuraa pitämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti