Suunnilleen kolme viikkoa tiineyden alusta huomasin Kanskua silittäessä yhtäkkiä hyvin selkeästi erottuvat nisät. Se onkin ensimmäisiä tiineyden merkkejä. Sitten vaan toivottiin ja arvailtiin, että milloin alkaisi tuntua vähän masua, päivä kerrallaan.Vieressä n. kolmen viikon kuva. Masua vasta aavisteltiin...
Pikkuhiljaa masu alkoi näkyä ja tuntua, tässä kaksi viikkoa myöhemmin (5.viikko):jo selvä keilan muoto!
Taas kaks viikkoa myöhemmin (7.viikko), meijän ihana pallomasu! ';) Jo aiemmin olin katsellut nopeasti kasvavaa mahaa arvellen, että kyllä siellä on pakko olla ainakin viisi pentua. Kissakirjoissa luki, että neljä on yleisin ja optimaalisin pentuekoko.Maanantaina 31.5. käytiin eläinlääkärissä ultraäänellä katsomassa pentujen lukumäärää. Äitini nimittäin tiesi (rotu)kissankasvattajapiireistä, että pentujen määrä on tärkeä tietää jotta synnytyksessä tietäisi kaikkien pentujen sekä istukoiden poistuneen emosta.
Mutta kun sinne eläinlääkäriin päästiin niin tiineys oli jo niin pitkällä, että pennut olivat jo suuria sekä päällekkäin, ja lukumäärää oli hankala arvioida. Kolme sykkivää sydäntä ruudulla näkyi, ja eläinlääkäri arvioi, että neljäskin saattaa tulla. :)
Kyljissä näkyy hienosti 8½-viikkoinen raskaus. Katsokaapa myös tota mieletöntä niskaväritystä, täysin symmetrinen puna/musta -jako raidoituksella! :)
Ilmeestäkin näkee äidillisyyden! :) Ihana puna-musta-valko -kolmivärinen!! ;) ;)
Yhdeksännen eli viimeisen raskausviikon olon taltioi elävästi tämä kuva. Voi rassukkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti