Ensimmäisen ja toisen viikon taitteessa pennut alkoivat olla luottavaisempia ihmiskäsiin, ja jopa vaikuttivat nauttivan silityksistä ja rapsutuksista! Tosiaan, muutamat pennuista kiepsahtivat selälleen ja venyttelivät onnellisina masurapsutuksista - muidenkin rauhoittuessa hiljaisiksi silittämisestä.
Harmaatassu nukahti nyyttiinsä.
Hurrrrja Harmaatassu yksine silmineen!
Kastanjan silmät aukesivat samantien molemmat.
Utelias punakisu erittäin valvotuissa olosuhteissa sekä Kanelin että toisen tyttömme Hunaja-tädin herkeämättömässä tuijotuksessa! :)
Tofilla ulkokulmasta puoli silmää auki... Näitä avautumisia oli kiva seurata päivästä toiseen! :)
Kastanjasta on tulossa kunnollinen hurmaava kisutyttö!
Vetoava kuva, eikö? ':) En osannut päättää edellisen ja tämän välillä, joten piti laittaa molemmat! :)
Siru sosiaalistumassa syliin.
Kilpparityttö ottaa tämän sosiaalistamisen rennosti... :)
Kämmenkisu, silmät hieman jo auenneet.
Niin, onhan nämä periaatteessa kuin pikkulapsia, mutta tämä niin... Vei sanat suusta. ';)
Mahdoton sievistelijä... Ottakaa taustakuvaksi. ';)
Kastanja oli selvästi meidän hyvä kuvauskohde kissanpentusöpöilylle... Mitäs avasi ne molemmat silmänsä ennen muita ja on noin tollanen! :)
Kyllä oli onnenpäivä kun Sirukin alkoi avata silmiään! Ei jäänyt viimeiseksi ja kerää painoakin nykyisin ihan hyvin!
Tuo punainen veijari hyödyntää uutta näkökykyään kyllä innokkaasti. Muistakin pennuista huomaa käytöksen muuttuneen niiden alkaessa selvästi nähdä, tarkkailla ja tutkia ympäristöään...
Harmaatassu kauniina esimerkkinä pienien kissanpentujen sinisilmistä. Enää yhden punakisun silmät ovat ummessa, eikä varmaan tarvitse odottaa enää kuin päivä tai pari...Sen sijaan pentujen tasapainoharjoitukset neljällä tassulla alkavat jo näyttää siltä, että aivan pian pikkuiset tallustelevat jo määrätietoisesti pesästä ulos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti