torstai 17. kesäkuuta 2010

Kaneli (ja päälle vähän Hunajaakin)


Kaneli on meillä kohta kaksi vuotta siskonsa Hunajan kanssa ollut maatiaiskissatyttö, joka alunperin haettiin 09/2008 Hämeenlinnasta myyntipalstan houkuttelevimman ilmoituksen vuoksi. Seitsemän pennun pentuetta kehuttiin sosiaalisiksi, kilteiksi, koiriin ja lapsiin tottuneiksi ja erittäin ihmisystävällisiksi. Niinhän ne ovatkin kyllä sen verran täydellisiä lemmikkejä että kannatti pari tuntia sinne ajaa! Kuvissa hurmaava kilpikonnavärinen kaunotar (väritys on tarkemmin kilpikonnatiikerivalkoinen) osoittautui myöhemmin vieläpä todella sosiaaliseksi sylikissaksi. Kuukaudessa Kaneli olikin jo ihan mahdoton sylimakaronilellukka jota sai pöyhyttää aivan vapaasti sen venytellessä pitkänä selällään nauttien täysillä huomiostaan! Kaiken lisäksi tämä hienovarainen kissamme ei ole ikinä käyttänyt kynsiä tai hampaita kertoakseen, ettei pidä jostakin. Se on yksinkertaisesti ehkä vähän turhankin kiltti.

No, herää ajatus että jos ei tästä tekisi pentuja niin mistä sitten?! :)

Katso itse tästä kasvavan Kanskun kuvasatoa niin ehkä ymmärrät...
























Pysykää kuulolla sillä pian jatketaan Kanelin tarinaa, seuraavalla kerralla kerron meillä vierailleesta komean mustasta ja hyvätapaisesta Lusifer-kollista, joka on yhtä mieletön kiltti sylilellukka kuin morsiamensa, mutta lisäksi täysin ennakkoluuloton ja luottavainen umpivieraita ihmisiä kohtaan..!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti